Kuten ensimmäisestä postauksesta voi päätellä, valmistautuminen edessä häämöttävään projektiin on ollut täysi nolla. Mitä pidemmälle olen päässyt, sitä paremmin huomaan osaavani suunnitella ja käyttää päätäni asioiden järjestelemiseen etukäteen. Perse edellä puuhun pääsee kuka tahansa. Siitä siis aloitettiin, nyt on vähän kehitytty. Kuvien puolesta ensin vähän yleiskatsausta. Unohdin ostaa jätesäkkejä ja ylimääräistä tilaa huonekaluille ei juuri ollut. Eli kamat keskelle huonetta niin että ohi pääsee puikkelehtimaan, jätesäkit ostoslistalla numero ykkösenä. Lopulta aina yhtä ystävällinen eksäni toimitti niitä minulle kun en kyennyt irrottautumaan tapetin raivottamisesta.
 |
| Tältä siis näyttää täysin kalustettu remontin kourissa oleva pieni makuuhuone, joka muuten oli ennen olohuone. Asunnon huonejärjestyksistä ja niiden muutteluista myöhemmin lisää. |
 |
| Eläimeni ovat jo varmaan tottuneet kohtaamaan arjessa niin eriskummallisia asioita, että pieni remppa ei ole saanut ketään pois tolaltaan. Asennekysymys! Näillä eläimillä onkin hyvä asenne! (Kiitos vaan kasvattajille täysjärkisistä karvalapsista, pientä piilomainontaa väliin) |
 |
| Tässä sitä piruliinia nyt makaa lattialla kukoistettuna. |
 |
| Viimeinen sysäys aloittaa tapetin repiminen oli tieto, että saan lainaan Lassen ja Elinan aarteen, tapetin tappamiskoneen. Sillä on menty ja ilman en olis pärjännyt! Kiitti sinnekin suuntaan! |
Itse päälliosa tapetista lähti tosi kivasti irti. En tiedä miksi, mutta jostain syystä olen elänyt kuvitelmassa että se on ollut jonkin sortin lasikuitutapetti ja juuri laitettu siksi että seinät pysyisivät kasassa. Kumminkin aikoinaan joskus 2005 tai 2006 revin silloisesta makuuhuoneestakin (nykyisin olohuone) tapetit irti eikä ne seinät päälle kaatuneet. Pinta oli hauska rosoinen ja halusin jättää sen sellaiseksi viimeistelemättömän näköiseksi, ei siis mitään turhaa hiomista ja hinkkaamista! Ja kiva siitä tuli, tykkään edelleenkin. Ei se nyt ehkä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ole hoidettu sekään homma, mutta pääasia kai että asukas itse viihtyy.
 |
| Löysin about kuukausi sitten äitin varastoista pikkuisen rempparadioksi ristityn kapineen. Hyvin on toiminut vaikka antenni onkin katki ja välillä vähän rätisee. Mutta sillä luodaankin autenttinen tunnelma! |
 |
| Kohotapetin alla olevaa paperikerrosta koko komeudessaan. Arvaatte miten pirullista sitä oli höyrytellä ja irrottaa, ei mennyt ihan niinku Strömsössä... |
 |
| Viisivuotias tyttöni innostui tarhasta tullessaan kun äiti oli yllättäen hankkinut näin paljon aineksia askarteluun! Jälleen asennekysymys. Muutama perheenjäsen on jo ehtinyt kauhistella miten lapsi kärsii remontista. P*skat sanon minä, se on nauttinut yhtä lailla kun näkee miten hauskaa kaikilla on rempatessa! |
 |
| Tässä näkyy seinän ja kamojen väliin jäänyt tila jossa on työskennelty |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti