Lueskellessani Helsingin Helmeksi -blogia, tuli mieleen, että parvi olisi täälläkin kiva. Vaikka sitä seinän korkeutta onkin vähän vajavaisesti verrattuna kantakaupungin asuntoihin, tuumin, että yrittänyttä ei laiteta. Jos siitä tulee ihan p*ska, ei mene kuin muutama tonni hukkaan. Hah. Pikkusummia.
Helsingin helmiä toteuttavan Taavin työstä on vaikeaa olla vaikuttumatta ja lisätila olisi kieltämättä poikaa tässä 49 neliön minikodissa, kun meitä on kaksi kasvavaa naista sitä jakamassa. Toinen kasvaa leveyssuunnassa ja toinen pituussuunnassa, joten tilaa olisi hyvä saada vähän joka suuntaan. Hinnan suolaisuudesta en osaa sanoa, mutta peruspalkalla ei parvea meille ainakaan Taavin toimesta rakenneta. Siispä soitto pankkiin oli paikallaan. Oma ihana pankkineitini Seija on ilmeisesti vaihtanut muihin hommiin, joten jouduin asioimaan vieraan ihmisen kanssa. Somerniemen osuuspankki on kyllä siitä kiva, että esitellessäni itseni, omaan korvaan täysin tuntemattomalta kuulostava henkilö tunnisti kuka olen ja osasi kertoa kuka asioitani hoitaa nykyisin. Suosittelen muuten näitä maalaispankkeja, palvelu on aivan eri luokkaa kuin isoissa kaupungeissa. Aikoinaan soittelin lainaa koiran hankintaan, Seija vastasi "Juu!". Myöhemmin, opiskeluaikana ja raskaana ollessani (eli erittäin köyhänä) kyselin asuntolainaa ja Seija sanoi taas "Juu!" Seijakin oli vissiin sitä mieltä, kuten mummoni, että asiat järjestyy, joko hyvin tai sitten huonosti.
Joka tapauksessa, uusi pankkineitini ei ollut tänään paikalla vaan palaa kanssani asiaan maanantaina. Nöyryytys on siis vasta edessä päin. Onneksi huomenna arvotaan lotto ja äitienpäivän kunniaksi näkyivät mainostavan kaikkien aikojen jättipottia! Kelpais. Täytyykin tarkistaa onko eläkepäivien turva eli kestolotto vielä voimassa.
Opri löytyi merkillisesti asettautuneena sängyn alta. Rempankin keskellä voi rentoutua, Opri on siitä elävä (?) todiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti