Kööpenhamina, meatpacking district ja lamppu

Olin tänään hyvä ystävä ja kävin repimässä Artun olohuoneen viimeiset tapetit irti sillä aikaa kun Arttu itse oli töissä. Siivosin jopa jälkenikin. Hyvässä flowssa käväisin myös keskustassa Riviera Maisonin liikkeessä. Siellä on kaikkea kivaa, vaikken ihan ymmärräkään, että jokaiseen huonekaluun pitää kirjoittaa jotain. Koetin rauhassa ensin vähän fiilistellä esillä olevia juttuja, mutta en voinut itselleni mitään vaan ryntäsin melkein suorilta käsin nurkkaan, josta löysin haaveilemani meatpacking district -lampun. Lampun, jota tulin katsomaan. Mutta miksi juuri tämä yksilö? Okei - vastaus on yksinkertainen - koska se on hieno, mutta kehitellään nyt vähän enemmän tarinaa ympärille.

Käväisin taannoin lomallani Kööpenhaminassa Anu-serkun luona. Pystyn jo nyt kertomaan, että Köpiksen ja lampun yhteys on melko kaukaa haettua, mutta jatketaan. Reissu oli kiva, Köpis kaunis ja keväinen, paikallinen design miellytti silmää ja ruoka oli erinomaista. Gluteenitonkin tarjonta oli melko kohdillaan.

Anun keittiö

Asunnon omistajalla on tekeminen hanskassa, pöytä ja tuolit sekä lattia ovat hänen käsialaansa

En tiedä missä mielenviassa jätin ostamatta nämä kesäpokat 

<3 

Söin tällä reissulla maailman parasta sushia! Ja mainittakoon, että olen syönyt sushia myös Japanissa.

Brunssilla Laundromatissa voi pestä samalla pyykkinsä.

No niin just!

Kunnon lomalla kuuluu hevostella vähän

Sitten tuli lauantai. Lähdimme baariin Anun malmölaisten ystävien kanssa. Alue, jonne suuntasimme oli vanha meatpacking district.

Ilta oli kiva ja meatpacking district jäi tälle lihan ja industrial-tyylin ystävälle mieleen kauniina muistona. No niin ja sitten se lamppu. Selailin pari viikkoa takaperin Riviera Maisonin uutta kuvastoa. Siellä se oli, muisto Köpiksestä herätettynä henkiin lampun muodossa. Satuin saamaan tässä elämäni ensimmäisen vakituisen toimenkin ja sen kunniaksi päätin, että lamppu on oleva minun.

Enpä muuten kirjoittamaan alkaessani edes uskonut, että saan tämän lamppu-tarinan jotenkin ymmärrettävästi kasaan. Ja totuushan on, että vaikken olisi koskaan käynyt Kööpenhaminassa tai baareissa sen meatpacking districtilla, olisin todennäköisesti silti ostanut kyseisen lampun ja kehittänyt jonkin toisen "kuulumme yhteen, koska" -tarinan, jota nyt lukisitte päitänne raapien.

Siinä se nyt on

Teolliseen tai ehkä enemmänkin raksamaiseen tyyliin päällystin puiset kasvisäleiköt parvekkeellani. Päällysteenä käytin läpinäkyvää rakennusmuovia, jonka kiinnitin niittipyssyllä säleikön takapuolelle. Muovin läpinäkyvyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta mitään muutakaan ei tullut mieleen. Syy muovittamiseen on siinä, että suojaton parveke imaisee sateella ja tuiskulla kaiken sisäänsä mikä taas meinaa sitä, että talvisaikaan kaikki oletettavasti monivuotisetkin kasvit päätyvät olemaan hyvin yksivuotisia. Koko parveke on muutenkin yli puolet vuodesta käyttökelvoton, kun siellä ei joko tarkene tai sitten se on niin täynnä lunta, ettei ovea saa auki.

Joka keväinen parvekkeen siivoaminen vielä menettelee ja jopa vähän niinkuin kuuluu asiaan. Sen sijaan voisin luopua jokaisen kukkakauppiaan toiveasiakkaan tittelistä. Tarkoitus olisi, että suojamuovin aiheuttama raksamaisuus katoaa, kun jälleen tänäkin vuonna istuttamani uudet köynnökset kasvavat nyt suunnitelmani mukaan useampanakin kesänä ja peittävät säleiköt. Toivossa on hyvä elää.