Vaikka lupailin jo, etten puutu Artun remonttiin ja varsinkaan sen suunnitteluun, koettelin onneani hänen kärsivällisyytensä suhteen Nonan kännykkään lataamalla lasten piirustusohjelmalla. Lähdin siis alusta alkaen hakemaan ammattimaista otetta.
Kuten näkyy, remppaaminen on poikienkin mielestä kivaa.
Kun lapset leikkivät, pääsin mielipuuhani eli tapetin irrottamisen kimppuun.
Arvostukseni siivousfirmoja kohtaan kohosi huomattavasti jynssätessäni vessanpönttöä. En tiedä kuka, miten ja milloin siellä on viimeksi siivonnut, mutta epäilen, että tällä vuosituhannella se ei ainakaan ole tapahtunut. Asunto saatiin tuskailuista huolimatta sellaiseen kuntoon, että käsidesiä ei tarvitse käyttää joka kerta kun koskee johonkin. Entisen asukkaan ominaistuoksu jäi vielä leijumaan ilmaan, mutta ehkä siitäkin päästään lopullisesti eroon kun varsinainen purku-urakka alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti