Odottamaton käänne

Kaivoin äsken vanhat kalkkimaalin jämät esille maalatakseni värivillityksessä lilaksi sutidut eteisen seinät harmaaksi. Irrottaessani peiliä seinältä, huomasin omituisen kuprun, jota varovaisesti rapsutellessani päällimmäiset maalikerrokset alkoivatkin revetä liuskoina irti. Alta paljastui omituinen oranssi kerros, jollaiseen muistan etäisesti törmänneeni kun suljettiin aikoinaan eteisestä olohuoneeseen johtavaa oviaukkoa. Oranssin seinän ja nykyisen maalipinnan välissä oli kammottava punainen maalikerros, joka muistutti kylläkin enemmän kontaktimuovia kuin maalia.

Hämmennyksen vallassa aloin repiä maalipintaa pois. Siitä kehkeytyikin sitten loputtomalta tuntuva projekti, joka eteni holtittomasti seinältä toiselle. En enää tiedä mitä tehdä. Pinta on nyt pakko repiä irti koko eteisestä joten koko eteinen päätyi yhtäkkiä mittavan remontin kohteeksi. Saa nähdä pitääkö tässä alkaa vielä kaatamaan joitain seiniäkin samalla, jotta hommaa olisi riittävästi näille pikku kätösille.

Seuraavaksi täytyy varmaan kysellä asunnon piirustusten perään, jotta selviää mitä seiniä voi kaataa ja mitä mielellään ei. Olohuoneen puolella oleva sisennetty kaappi ja eteisen päällä oleva pieni varastotila tuntuvat tällä hetkellä semmoisilta kohteilta, joihin voisi purkaa aggressioita.

Kaikista upeinta oli huomata, että maalikerroksen alta paljastuva oranssi seinä haisi täsmälleen samalta kuin Artun asunto = pölyltä, vanhukselta ja tupakalta. Pitikin mennä haukkumaan Artun kämpän ominaistuoksua. Sain saman hajun omaan asuntooni ennen kuin ehdin sanoa "Karma is a bitch".