Tasoittavat

Katon elvyttäminen on sujunut hitaasti, mutta varmasti ja on itse asiassa hauskempaa kuin odotin. Liiman jämien rapsuttelu lastalla on ollut melkoinen urakka, mutta tehtävä se on sekin. Hauis ainakin kasvaa, tosin vain toisesta kädestä. Tasoittelin proppujen jättämiä reikiä hieman jo eilen ja lopputulos oli huomattavasti lohdullisemman näköinen kuin hetkeä aiemmin. Harkitsen Tikkurilan telattavaa Presto R -tasoitetta katon viimeistelyyn sen jälkeen kun olen täyttänyt ja hionut isommat railot. Ostin myös valmiiksi Tixomatt-maalia pohjusteeksi. Mitään hajua ei ole siitä osaanko omin voimin toteuttaa katon kunnostamisen ja millainen lopputuloksesta tulee, mutta voihan tuota yrittää. Missään nimessä se ei voi olla yhtä kammottava kuin styroksien kanssa, joten sikäli ei paineita. Eikä tämäkään nyt miltään rakettitieteeltä vaikuta. Voi toki olla, että olen täysin erehtynyt ja vuoden kuluttua kattoon sotkemani tasoitteet ja maalit rymisevät nekin päälle. Sopisi kyllä kuvaan.

BTW, korkeutta seiniin tuli melkein 8 senttiä lisää kattomatskujen irrottamisen jälkeen! Hurraa!

Vanha keittiönkaappikin on saanut ensimmäisen maalikerroksen päälleen. Kunhan pinnasta saa riittävän peittävän, luulen, että kaapista tulee aika kaunis. Itse tykkään kiiltävästä pinnasta huonekaluissa. Seinissä pitää ehdottomasti olla mattapinta, jollaisen saa erinomaisesti aikaan kalkkimaaleilla. Kiva yhdistelmä mielestäni!

Olen tänään tokavikaa päivää vanhassa työpaikassani ja aloitan uudessa heti maanantaina. Sain läksiäislahjaksi ihanilta työkavereiltani rempparahaa, joten heti töiden jälkeen kiidän rautakauppaan toteuttamaan tarvittavia hankintoja katon pelastamiseksi! Kiitos ihanat ja rakkaat ystävät, tiedätte täsmälleen mitä tämä nainen tarvitsee! <3 Teitä tulee ikävä! Mutta onneksi meidän ei tarvitse erota iäksi, minun luokseni saa nimittäin aina tulla, esim remontoimaan.

Sunnuntaina sitten ylioppilasjuhlien ym. karkeloiden jälkeen on otettava ehkä hieman toisenlaiset tasoittavat. Ei vaan, vitsi vitsi.

Tipu Tip

Muistatteko tarinan Tipu Tip -nimisestä kananpojasta, joka tammenterhon niskaansa saatuaan juoksi pitkin mantuja kuuluttamassa, että taivas putoaa? (Tipu Tip joutui lopulta ketun suuhun.) Tämän tipun niskaan pudosi kasa mdf-kattopaneelia, mutta maailma ei kaatunut siihen.

Kuten niin kovin rakastamani kohotapetti, on styrox-levy sisutusmateriaalina vähintäänkin yhtä paljon kysymyksiä herättävä. Minkä takia sitä on käytetty? Mihin se on tarkoitettu? Miten se on koskaan voinut olla kenenkään mielestä hyvä idea? Miksi...?

Aloitimme eilen aamulla styrox-levyjen parissa uurastamisen Maaritin kanssa. Iltapäivällä Emilia tuli Maaritin tilalle apuriksi. Illalla - useiden työtuntien ja yhdeksän täyden jätesäkin jälkeen - kaikki levyt olivat irti katosta ja käsivarret hellänä. Lattia puolestaan oli täynnä styroxin paloja ja betonia ja seinille oli muodostunut levyjen alta paljastunut tapettikerros. Väitin blogin ekoissa teksteissä että olen oppinut suunnitelmalliseksi enkä enää koeta mennä takapuoli edellä puuhun tai jotain sen suuntaista. Tiedä sitten muitten mielipiteistä, mutta minusta alkaa näyttää siltä, että tässä on menty juurikin sillä tavalla eteenpäin.

Katto on joka tapauksessa kohtuullisen siistissä kunnossa, joten uskon ja toivon, että siitä tulee vielä hyvä, kenties parempi kuin koskaan. Tänään on vika lomapäivä, joten täytyy käyttää se hyvin. Harkitsen jopa lepäämistä ennen töiden aloittamista.

Kehareiden kesäleiri

Kun lattioissa ja seinissä eteisestä puhumattakaan ei ilmeisesti ollut vielä tarpeeksi, kattokin päätti tippua niskaan. Kokeilin varovasti miten tukevasti joskus asentamamme mdf-paneelit ovat kiinni ja kuinka ollakaan ne rysähtivät päälle. Eihän siinä muu auttanut kuin alkaa purkaa kattoa ja sen alla olevia tyylikkäitä styrox-levyjä. Sain eilen veljeni Ahtin avuksi paneelien ja koolausten irrotteluun ja pois vientiin, tänään ollaan työstetty Maaritin kanssa styroksia. Betonit silmille ja hommiin!

Hetkellinen epätoivo

Epätoivo muuttui hulluudeksi 

Veli kengittää siskon jalkaa

Ostin naapurin Ireneltä vanhan keittiönkaapin, samanlaisen kuin omassa keittiössä jo on. Omani kävin n. vuosi sitten hakemassa pihalta, kun yläkerran Pirkko-mummon asuntoa remontoitiin. Tässä dokumentointi maalinpoistoyrityksestä.

Ei onnistunut kovin hyvin.

Kattolistat osa 3

Taistelu kattolistojen parissa jatkuu edelleen. Pienoisena yllätyksenä selvisi, että naulapyssy ja sähkökäyttöinen jiirisaha eivät lisääkään älykkyysosamäärää. Kourulistojen sahaus on kuin matemaattisesti lahjaton henkilö ratkomassa haastavaa laskutoimitusta kahden promillen humalassa. Puolet ostetuista listoista on jo tuhottu ja yhtäkään ei ole vielä saatu kattoon asti niin, ettei sitä olisi sen jälkeen pitänyt repiä alas. Avuksi on otettu piirustuspaperi ja kynä sekä netin keskustelupalstat ja niksivideot, jotka tarjoavat mm. seuraavanlaisia neuvoja ja ohjeita:

"Sahaa pienet pätkät ja kokeile eri vaihtoehtoja." Check.

"Oikeat kulmat ovat: teränkallistus 33,9 astetta ja kääntö 31,6. Yllättävän harva timpurikaan näistä kulmista tietää." Ööh? Ei... Seinät on tehty miten sattuu ja ovat vinossa jokaisesta mahdollisesta kohdasta. Missään vaki-kulmassa sahailu ei siis onnistu. Ja mikä se semmoinen "oikea kulma" on, jota timpuritkaan ei tiedä?

"Tämmöisen kun sahaa, niin pitäisi onnistua. Sitten lista painetaan tuohon koloon sirkkeliin tai jiirisahan kulmaa vasten tällä tavalla. Koodit:"

----------------------------
|                           |
|                           |
--------                    |
          |                 |
          |------------------|

----------------------------
|                           |
|                           |
--------                    |
 \      |                   |
   \____|-----------------|

WHAT???

"Jos netistä ei löydy vastausta niin ei sitä olekaan!" No niin, nyt kuulostaa siltä miten asia on. Olemme palanneet alkupisteeseen eli yrityksen kautta epäonnistumiseen.

Tähän päätteeksi haluan omistaa listoittamiselle kappaleen.

Linkki videoon

Odottamaton käänne

Kaivoin äsken vanhat kalkkimaalin jämät esille maalatakseni värivillityksessä lilaksi sutidut eteisen seinät harmaaksi. Irrottaessani peiliä seinältä, huomasin omituisen kuprun, jota varovaisesti rapsutellessani päällimmäiset maalikerrokset alkoivatkin revetä liuskoina irti. Alta paljastui omituinen oranssi kerros, jollaiseen muistan etäisesti törmänneeni kun suljettiin aikoinaan eteisestä olohuoneeseen johtavaa oviaukkoa. Oranssin seinän ja nykyisen maalipinnan välissä oli kammottava punainen maalikerros, joka muistutti kylläkin enemmän kontaktimuovia kuin maalia.

Hämmennyksen vallassa aloin repiä maalipintaa pois. Siitä kehkeytyikin sitten loputtomalta tuntuva projekti, joka eteni holtittomasti seinältä toiselle. En enää tiedä mitä tehdä. Pinta on nyt pakko repiä irti koko eteisestä joten koko eteinen päätyi yhtäkkiä mittavan remontin kohteeksi. Saa nähdä pitääkö tässä alkaa vielä kaatamaan joitain seiniäkin samalla, jotta hommaa olisi riittävästi näille pikku kätösille.

Seuraavaksi täytyy varmaan kysellä asunnon piirustusten perään, jotta selviää mitä seiniä voi kaataa ja mitä mielellään ei. Olohuoneen puolella oleva sisennetty kaappi ja eteisen päällä oleva pieni varastotila tuntuvat tällä hetkellä semmoisilta kohteilta, joihin voisi purkaa aggressioita.

Kaikista upeinta oli huomata, että maalikerroksen alta paljastuva oranssi seinä haisi täsmälleen samalta kuin Artun asunto = pölyltä, vanhukselta ja tupakalta. Pitikin mennä haukkumaan Artun kämpän ominaistuoksua. Sain saman hajun omaan asuntooni ennen kuin ehdin sanoa "Karma is a bitch".

Picnic raksalla

Ostin lampun lisäksi Riviera Maisonilta picnic-korin, jonka sai huomattavalla halvennuksella kun tuhlasi yli 50 euroa johonkin muuhun. Kori oli kyllä minusta melkoisen ylihinnoiteltu ja alennushinta vaikuttikin enemmän sen arvoa vastaavalta. Näin tässä nopeasti ajateltuna turhalta tuntuvassa tuotteessa äärimmäistä potentiaalia joten sekin pääsi mukaan uuteen kotiin. Otin korin eväineen tietenkin mukaan raksalle eli tapetin poistoon, koska mitä järkeä on remontoida jos ei voi tehdä sitä tyylillä. Ja tyylistä puhuessani tarkoitan nyt yleisiä olosuhteita ja tunnelmaa sekä oheistuotteita. Omasta henkilökohtaisesta tyylistä huolehtiminen ei sen sijaan ole viime aikoina ollut päällimmäisenä mielessä.

Lamppu asennettiin eilen kattoon, mutta koska siitä puuttui yksi ruuvi, piti asennus suorittaa nippusiteiden avulla. Siinä ei ollut mitään järkeä, koska joudun nyt purkamaan lampun alas ja palauttamaan sen takaisin liikkeeseen. Rasittavaa. Jos yhdestä lampusta pyytää noin paljon rahaa, luulisi, että sitten voisi myös huolehtia, että kaikki ruuvitkin ovat mukana paketissa. Ei niissä kannata enää alkaa säästellä. Noh, minkäs teet. Onneksi picnic-kori sekä toimii että näyttää hyvältä.

Kööpenhamina, meatpacking district ja lamppu

Olin tänään hyvä ystävä ja kävin repimässä Artun olohuoneen viimeiset tapetit irti sillä aikaa kun Arttu itse oli töissä. Siivosin jopa jälkenikin. Hyvässä flowssa käväisin myös keskustassa Riviera Maisonin liikkeessä. Siellä on kaikkea kivaa, vaikken ihan ymmärräkään, että jokaiseen huonekaluun pitää kirjoittaa jotain. Koetin rauhassa ensin vähän fiilistellä esillä olevia juttuja, mutta en voinut itselleni mitään vaan ryntäsin melkein suorilta käsin nurkkaan, josta löysin haaveilemani meatpacking district -lampun. Lampun, jota tulin katsomaan. Mutta miksi juuri tämä yksilö? Okei - vastaus on yksinkertainen - koska se on hieno, mutta kehitellään nyt vähän enemmän tarinaa ympärille.

Käväisin taannoin lomallani Kööpenhaminassa Anu-serkun luona. Pystyn jo nyt kertomaan, että Köpiksen ja lampun yhteys on melko kaukaa haettua, mutta jatketaan. Reissu oli kiva, Köpis kaunis ja keväinen, paikallinen design miellytti silmää ja ruoka oli erinomaista. Gluteenitonkin tarjonta oli melko kohdillaan.

Anun keittiö

Asunnon omistajalla on tekeminen hanskassa, pöytä ja tuolit sekä lattia ovat hänen käsialaansa

En tiedä missä mielenviassa jätin ostamatta nämä kesäpokat 

<3 

Söin tällä reissulla maailman parasta sushia! Ja mainittakoon, että olen syönyt sushia myös Japanissa.

Brunssilla Laundromatissa voi pestä samalla pyykkinsä.

No niin just!

Kunnon lomalla kuuluu hevostella vähän

Sitten tuli lauantai. Lähdimme baariin Anun malmölaisten ystävien kanssa. Alue, jonne suuntasimme oli vanha meatpacking district.

Ilta oli kiva ja meatpacking district jäi tälle lihan ja industrial-tyylin ystävälle mieleen kauniina muistona. No niin ja sitten se lamppu. Selailin pari viikkoa takaperin Riviera Maisonin uutta kuvastoa. Siellä se oli, muisto Köpiksestä herätettynä henkiin lampun muodossa. Satuin saamaan tässä elämäni ensimmäisen vakituisen toimenkin ja sen kunniaksi päätin, että lamppu on oleva minun.

Enpä muuten kirjoittamaan alkaessani edes uskonut, että saan tämän lamppu-tarinan jotenkin ymmärrettävästi kasaan. Ja totuushan on, että vaikken olisi koskaan käynyt Kööpenhaminassa tai baareissa sen meatpacking districtilla, olisin todennäköisesti silti ostanut kyseisen lampun ja kehittänyt jonkin toisen "kuulumme yhteen, koska" -tarinan, jota nyt lukisitte päitänne raapien.

Siinä se nyt on

Teolliseen tai ehkä enemmänkin raksamaiseen tyyliin päällystin puiset kasvisäleiköt parvekkeellani. Päällysteenä käytin läpinäkyvää rakennusmuovia, jonka kiinnitin niittipyssyllä säleikön takapuolelle. Muovin läpinäkyvyydestä voidaan olla montaa mieltä, mutta mitään muutakaan ei tullut mieleen. Syy muovittamiseen on siinä, että suojaton parveke imaisee sateella ja tuiskulla kaiken sisäänsä mikä taas meinaa sitä, että talvisaikaan kaikki oletettavasti monivuotisetkin kasvit päätyvät olemaan hyvin yksivuotisia. Koko parveke on muutenkin yli puolet vuodesta käyttökelvoton, kun siellä ei joko tarkene tai sitten se on niin täynnä lunta, ettei ovea saa auki.

Joka keväinen parvekkeen siivoaminen vielä menettelee ja jopa vähän niinkuin kuuluu asiaan. Sen sijaan voisin luopua jokaisen kukkakauppiaan toiveasiakkaan tittelistä. Tarkoitus olisi, että suojamuovin aiheuttama raksamaisuus katoaa, kun jälleen tänäkin vuonna istuttamani uudet köynnökset kasvavat nyt suunnitelmani mukaan useampanakin kesänä ja peittävät säleiköt. Toivossa on hyvä elää.