Kolmivuorotyö puree nilkkaan. Tänään ja tällä kertaa totesin sen klo 5 aamulla kun hereilläoloaikaa oli jo yli tunnin verran. Rytmiä ei ole enää yhtä yksinkertaista kääntää kuin kymmenen vuotta sitten ja toipuminen öistä ottaa aikansa. Ikä. Ei tule yksin, ei. Viime viikkojen säännöllisen epäsäännöllisesti esiintyneet yövuorot vetivät tänä yönä pollan sekaisin vaikka aamuseiskaan pitäisi olla pyrkimässä kohtuu pirteänä ja nukkuminen olisi ollut ihan pop jaksamisen kannalta. Illalla on myös Lassen ja Elinan tuparit. Onnea vaan mustien silmänalusien kanssa, olen varmasti todella hehkeä ilmestys päivän päätyttyä. Toivottavasti en karkota ulkomuodollani kaikkia muita vieraita.
Taisteluväsymys on viivästyttänyt myös lattiaprojektia, joten tässä välissä voisi olla hyvä sauma kertailla tapettien kohtalon hetkiä. Kuvissa ollaan päästy jo siihen pisteeseen, että seinät alkoivat paljastua ja ensimmäinen vaihe lähentyä loppuaan.
 |
| Hetkinen... |
 |
| Pikkuinen apuri veitsen kanssa. Näin ne lapset oppivat käyttämään ruokailuvälineitä kätevästi ja monipuolisesti työn lomassa. |
 |
| Herttoniemen pihakirppis huhtikuun lopussa aiheutti pientä lisäkaaosta, sillä olin laskelmoinut olevani kirpparipäivän lähetessä sen verran vetämätön, että totesin olevan parempi raahata vintiltä ja kellarista kaiken mahdollisen myytäväksi sopivan asuntoon sisään hyvissä ajoin. |
 |
| Vikoja seiniä vedellessä. Siis vikoja seiniä niistä neljästä, toisin sanoen melkein puolet jäljellä... Ja hajotus. |
 |
| Tässä ollaan sitten ihan oikeasti jo loppusuoralla. |
Onneksi sain paljon apuja kavereilta tapetin repimisessä. Ilmeisesti joku muukin sai siitä kiksit kuin minä.
 |
| Remppakahvit |
 |
| Emilia tapetin kimpussa |
 |
| Kun kaveri veti paperihässäkkää irti toisesta seinästä, pääsin jo paikkailemaan ensin kuorittua seinää. Reikiä löytyi kuin emmentalista. |
 |
| Ilpo on tässä katseen perusteella siirtynyt oman päänsä sisään ja on täysin tietämätön ulkopuolella tapahtuvista asioista. |
 |
| Imurointi ja alta paljastuvan lautalattian päälle osuvat valonsäteet auttoivat jaksamaan eteenpäin ja uskomaan taas mahdottomaan. |
 |
| Lähdin taistoon tätä pömpeliä vastaan ruuvarin kanssa rohkein mielin. Onneksi ei tullut säkäriä. Ja ei kai tästä sellaista olisi voinutkaan saada...? Ruuvasin käsin irti kaikki ympäri huonetta olevat johtojen muovikuoret, koska en jaksanut odottaa, että saan akkuporakoneen lainaan. Siinä olikin sitten sen jälkeen rakkuloissa hoitelemista. Kannattaa olla malttamaton. |
No niin, jo se onkin aika lähteä koiran kanssa ulos ja sen jälkeen polkemaan kohti työpaikkaa. Näin äsken tikan keikkumassa ylösalaisin männyn oksalla. Vähän samanlainen fiilis itselläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti