Kaamosuupumuksen vuoksi remontti jäi syksyn jälkeen niille sijoilleen eikä edistystä ole tapahtunut missään suhteessa koko talven aikana. Nyt kun valon määrä on lisääntynyt, ovat aivoni hiljalleen alkaneet taas työstää ajatusta remontin jatkamisesta. Olen koettanut hakea inspiraatiota mm. lehdistä, Pinterestista ja muista remonttiblogeista. Lopulta jouduin toteamaan, että tuli inspiraatiota tai ei, jotain on tehtävä. Tämän herätyksen koin äitini käytyä luonani tuomassa koiria hoidosta. Hän vilkaisi makuuhuoneeseen ja kysyi voisiko hän auttaa jotenkin katon saamisessa kuntoon. Perään hän lisäsi, että eteinen muuten näyttää juuri niin hirveältä kuin veljeni oli kommentoinut sen olevan. Kiva juttu.
Tänään kaivelin eteisen yläkaapista maalipurkkeja, pensseleitä ja teloja. Tixomatt oli muuttunut klimpiksi, jossa lillui öljyisä lakkakerros pinnalla. Sekoittelemalla siitä sai käyttökelpoista, joskin koostumus jäi hiukan epätasaiseksi. Maalissa siis tuskin oli mitään vikaa, lähinnä varmaan käyttäjäpää oli epäkelpo osaamisessa tämän askareen suhteen. Nona ehdotti katon väriksi turkoosia valkoisin polka-palloin. Onneksi turkoosi maali oli kuivunut Toximattia vielä pahemmin, joten hyvällä tekosyyllä sain oman toiveeni valkoisesta katosta runnottua läpi.
Saatuani ensimmäisen roiskeen Tixoa silmään, tajusin myös laittaa halloweenin nörtti-lookkia varten ostamani henkkamaukan feikkilasit päähän. Tyyli ennen kaikkea. Nyt katosta on maalattu noin 1/20 ja jouduin ottamaan tauon henkisen ja fyysisen rasitusvamman vuoksi. Vaikka maalaaminen yleisesti ottaen onkin hauskaa, katon maalaaminen on yhtä helvettiä. Muutenkin koko katto v*tuttaa. Minulla ei ole tilaa minne siirtää huonekalut väliaikaisesti, käytin kaiken suojamuovin viime kesänä omituisiin viritelmiin parvekkeen kukkatelineissä enkä tilaa Hesaria. Ja vaikka tilaisinkin niin nykykoossaan siitä ei ole juurikaan apua remontissa. Eikä muuten pentujen pissapaperinakaan. Kiitti vaan Hesari. Kaikki makuuhuoneessa oleva on siis altistunut tai tulee altistumaan roiskeille. Yksi pehmolelu on jo menetetty. En ole raaskinut vielä paljastaa tätä tyttärelleni, joka maalatessani oli järjestänyt minulle 10 kuukautta etuajassa syntymäpäiväkestit.
Asiasta toiseen. Minulla on poika-chihu täällä kotona astumispuuhissa. Ainoa vaan, että eiväthän nämä mitään saa aikaan. Onnistumisprosentit ovat tällä hetkellä kaikessa hiukan miinuksen puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti