Saapuva syksy ja sohvan kohtalo

Anteeksi nyt vain, että sanon ääneen sen mitä kaikki välttelevät sanomasta. Syksy on tulossa. Ja minusta se on ihanaa.

Syksyinen Kaivari yllättävän valoisana

Tai no, ihanaa sen pari viikkoa kun täällä Suomessa on sellainen kivan lämpimähkö ja tunnelmallinen, värikäs syksy ajoittaisine ukkosmyrskyineen (olen myrskyihminen). Sitten tuleekin syyskuun loppu ja lokakuu, jolloin syksy muuttuu liian pimeäksi, ankeaksi ja märäksi. Mutta vielä toistaiseksi nautin pimenevistä illoista ja kynttilöiden valosta ja siitä, että yöt eivät ole tuskaisen kuumia.

Killisilmä-Ella <3

Kesä on mennyt tohottaessa kaikkea muuta paitsi remonttia. Suurin panostus, johon olen asunnon suhteen kyennyt on harvakseltaan suoritettu imurointi ja senkin olen hoitanut vasemmalla kädellä. Korjasin jokunen aika sitten keittiön lattialla tönöttävät pölyyntyneet laasti- ja maalipurkit eteisen yläkaappiin ja sille tielle ne ovat jääneet. Tiedättehän, poissa silmistä jne...

Kesä on tehnyt olon veltoksi. Kun aikaa viettää mieluummin ulkona kuin sisällä, tietyt asiat, kuten yleinen epäsiisteys tai se, että katto on laastiläikkien peittämä ja eteisen seinä puoliksi oranssi ja nahastaan kuoriutunut, alkavat menettää merkitystään. Tai ehkä silmä vain tottuu tuollaisiin pikku kauneusvirheisiin...? Yksi asia ei kuitenkaan koskaan lakkaa ärsyttämästä, nimittäin eläinten karvat vaatteissa, huonekaluissa ja tekstiileissä. Kestoinhokkini sai minut viikonloppuna sellaisen ahdistuksen partaalle (omaa syytäni kun olin antanut asunnon karvoittua tavallista pitemmän aikaa), että pesin kaikki irti revittävät kankaat koko kämpästä. Siinä vierähtikin tovi. Samaisen ahdistuksen vallassa koin totuuden hetken ja myönsin itselleni, etten kykene pitämään sohvastani samanlaista huolta kuin sen edellinen omistaja, joka imuroi todennäköisesti joka päivä. Sohva oli harvinaisen karvaton tässä neljän kissan taloudessa, mutta valitettavasti meille ei siirtynyt sohvan mukana ketään sitä siivoamaan.

Ninan vanha kissa Vilu ja takana tuolloin vielä karvaton sohva edellisessä kodissaan

Pakkasin sohvatyynyt jätesäkkeihin ja nostin sohvan pystyyn olohuoneen toiseen nurkkaan. Siirtelin vähän muitakin huonekaluja ja sain mielestäni hyvin lisätilaa pieneen asuntooni. Ja miksipä en olisi saanut, sohva vei puolet olohuoneen neliöistä. Nyt televisiota voi porukalla katsella mukavasti sulloutumalla päällekäin nojatuoliin tai levittäytymällä lattialle. Tai sitten voi tehdä jotain kehittävämpää, kuten vaikka, öm, keskustella sivistyneesti ruokapöydän äärellä.

Niin, mitä tapahtui sohvalle? Siinä se edelleen nököttää, pystyssä olohuoneen toisessa nurkassa. Ajattelin koettaa kerätä voimia ja kuljettaa (= pyytää veljeäni ja naapurin miestä kuljettamaan) sen naapurin autotalliin. Sille on ehkä uusi koti tiedossa. Antaa hyvän kiertää.

Koiran elämää

Jetlifesta puheenollen, näin meillä.

Pedro Ximenez

Suomen kaamein remppa on ollut jäähyllä vaikean luonteensa vuoksi. Lisäksi työn tekijöitä ovat ihan ne oikeatkin työt pitäneet kiireisinä. Päätin muuten blogia aloittaessani etten ikinä ryhtyisi selittelemään miksi päivityksiä ei jossain vaiheessa ilmestyisikään hetkeen, mutta siinähän se tuli jo ekassa lauseessa. Oh well, remppa on taas kovassa vauhdissa.

Kävin lomallani työmatkalla, mikä ei ole kovin loogista loman viettoa, mutta en voinut kieltäytyä kuvausreissusta toimittajaystäväni kanssa. Pressiryhmämme jetlifen jälkeisissä mainingeissa ei paljon kiinnostanut tarttua telaan ja laastipurkkiin, mutta kaltoin kohdellut vaatteet oli vihdoin pakko saada jonnekin piiloon, joten vaatehuoneen rakennusprojekti oli startattava. Onneksi Arttu potki sen verran persiille (koska kämppä oli kuulemma niin törkyinen, mihin kyllä voin yhtyä), että muutaman kommelluksen kautta hyllyt saatiin kasaan ja vaatteet jotakuinkin ladottua sisään. Jälkeen päin ajatellen pienillä etukäteen suoritetuilla laskutoimituksilla olisin huomannut, että valmiin vaatekaapin ostaminen olisi tullut huomattavasti halvemmaksi, mutta eihän se olisi sitten ollut yhtään niin kotoisasti itsetehdyn näköinen.

Päädyin hankkimaan 18 mm paksuista vaneria parvisängyn rungon päällysteeksi. Siinä vaiheessa kun pujottelimme parvekkeen kauttaa painavia levyjä takapihalle hiottavaksi ja maalattavaksi, projekti tuntui vielä hauskalta ja mielenkiintoiselta. Naapuritkin kävivät vuorotellen ihmettelemässä käynnissä olevaa vanerihässäkkää. Mutta siinä vaiheessa kun levyjä olisi vielä pitänyt alkaa sovitella, mitata, hioa, maalata ja kiinnittää parven sisäpuolelle, vanerimyönteisyyteni katosi. Jouduin lopulta turvautumaan vanhaan kunnon Ikeaan ja ostin ylihinnoitellut metallirungot ja levyt vaatehyllyiksi. Tai siis, eihän yhden levyn tai pidikkeen hinta ole kuin muutaman euron, mutta kun levyjä ja pidikkeitä tarvitaan toistakymmentä, alkaa kustannuksia muodostua jälleen kerran sen kokonaisen vaatekaapin verran. Tässä vaiheessa oli joka tapauksessa liian myöhäistä perääntyä, joten kassalle mentiin hampaita kiristellen.

Lopputuloksesta tuli ihan kelvollinen, joskin kaikki vaatteet eivät todellakaan mahdu vaatehuoneeseen. Edessä on siis vielä melkoinen rättien sorttaaminen ja ylimääräisten hävittäminen. Vaikka äiti tai joku muu aikuinen on varmaan joskus opettanut, ettei murheita voi hävittää juomalla niin kaiken kaaoksen keskellä matkalta tuomani Pedro Ximenez -sherry on auttanut jaksamaan. Kiitos Pedro avustasi.

Hip hei valmista tuli (ainakin yhdestä asiasta) ja vielä jaksaa kun kesää ja Pedroakin on jäljellä!

Bakeliittia

Jossain vaiheessa, en muista missä, asuntoon on vaihdettu uusia valokatkaisimia. Osa on edelleen vanhoja, joten kirjo on melkoinen. Liekö olen jopa itse valinnut uudet ja modernit kytkimet, mutta asunnon tyyliin ne eivät joka tapauksessa sovi lainkaan. Vanhat taas ovat aika epäsiistissä kunnossa. Siispä tilasin Domus Classicalta uudet bakeliittiset mustat, pyöreät vaihtokytkimet. Minusta ne ovat todella hienot.

Toisaalta mietin myös näitä:

May the force be with you, on both sides.

Domus Classican verkkokaupasta saa paljon kaikkea hienoa ja kallista. Pistorasioissa ja kytkimissä löytyi jos jonkinlaista, varsinkin posliiniset sykähdyttivät (myös hinta aiheutti ylimääräistä tykytystä). Muutakin ihanaa rakennustarviketta punotuista johdoista tiiliin ja lattialankkuihin olisi päätynyt ostoskoriin jos olisin voittanut lotossa tai edes hedelmäpelissä. Kun remontti nyt näyttää laajenevan joka suuntaan ja tuskin valmistuu kesän loppuun mennessä, voinkin alkaa lisäillä joululahjalistalle kaikenlaista tarpeellista.

tgif

Perjantain kunniaksi pistettiin Empin kanssa ranttaliksi ja tuhlattiin toista sataa euroa laastiin ja maaliin K-Raudassa. Sillä hinnalla pitää jo saadakin vähän hauskaa ja sitähän sitten riitti kun lätkittiin tasoitetta kattoon. Käytiin ensin keräämässä voimia takapihan kallioilla aurinkoa ottaen ja siitä suunnattiin pintojen kimppuun perin rentoutuneina. Valmistautuminen jäi vähän ylimalkaiseksi siinä rentouden tilassa ja jaksettiin vain hieman peitellä sänkyä ja vaatekasaa rakennusmuovilla. No, sentään sen verran.

Thank God it's Friday!

Tasoittavat

Katon elvyttäminen on sujunut hitaasti, mutta varmasti ja on itse asiassa hauskempaa kuin odotin. Liiman jämien rapsuttelu lastalla on ollut melkoinen urakka, mutta tehtävä se on sekin. Hauis ainakin kasvaa, tosin vain toisesta kädestä. Tasoittelin proppujen jättämiä reikiä hieman jo eilen ja lopputulos oli huomattavasti lohdullisemman näköinen kuin hetkeä aiemmin. Harkitsen Tikkurilan telattavaa Presto R -tasoitetta katon viimeistelyyn sen jälkeen kun olen täyttänyt ja hionut isommat railot. Ostin myös valmiiksi Tixomatt-maalia pohjusteeksi. Mitään hajua ei ole siitä osaanko omin voimin toteuttaa katon kunnostamisen ja millainen lopputuloksesta tulee, mutta voihan tuota yrittää. Missään nimessä se ei voi olla yhtä kammottava kuin styroksien kanssa, joten sikäli ei paineita. Eikä tämäkään nyt miltään rakettitieteeltä vaikuta. Voi toki olla, että olen täysin erehtynyt ja vuoden kuluttua kattoon sotkemani tasoitteet ja maalit rymisevät nekin päälle. Sopisi kyllä kuvaan.

BTW, korkeutta seiniin tuli melkein 8 senttiä lisää kattomatskujen irrottamisen jälkeen! Hurraa!

Vanha keittiönkaappikin on saanut ensimmäisen maalikerroksen päälleen. Kunhan pinnasta saa riittävän peittävän, luulen, että kaapista tulee aika kaunis. Itse tykkään kiiltävästä pinnasta huonekaluissa. Seinissä pitää ehdottomasti olla mattapinta, jollaisen saa erinomaisesti aikaan kalkkimaaleilla. Kiva yhdistelmä mielestäni!

Olen tänään tokavikaa päivää vanhassa työpaikassani ja aloitan uudessa heti maanantaina. Sain läksiäislahjaksi ihanilta työkavereiltani rempparahaa, joten heti töiden jälkeen kiidän rautakauppaan toteuttamaan tarvittavia hankintoja katon pelastamiseksi! Kiitos ihanat ja rakkaat ystävät, tiedätte täsmälleen mitä tämä nainen tarvitsee! <3 Teitä tulee ikävä! Mutta onneksi meidän ei tarvitse erota iäksi, minun luokseni saa nimittäin aina tulla, esim remontoimaan.

Sunnuntaina sitten ylioppilasjuhlien ym. karkeloiden jälkeen on otettava ehkä hieman toisenlaiset tasoittavat. Ei vaan, vitsi vitsi.

Tipu Tip

Muistatteko tarinan Tipu Tip -nimisestä kananpojasta, joka tammenterhon niskaansa saatuaan juoksi pitkin mantuja kuuluttamassa, että taivas putoaa? (Tipu Tip joutui lopulta ketun suuhun.) Tämän tipun niskaan pudosi kasa mdf-kattopaneelia, mutta maailma ei kaatunut siihen.

Kuten niin kovin rakastamani kohotapetti, on styrox-levy sisutusmateriaalina vähintäänkin yhtä paljon kysymyksiä herättävä. Minkä takia sitä on käytetty? Mihin se on tarkoitettu? Miten se on koskaan voinut olla kenenkään mielestä hyvä idea? Miksi...?

Aloitimme eilen aamulla styrox-levyjen parissa uurastamisen Maaritin kanssa. Iltapäivällä Emilia tuli Maaritin tilalle apuriksi. Illalla - useiden työtuntien ja yhdeksän täyden jätesäkin jälkeen - kaikki levyt olivat irti katosta ja käsivarret hellänä. Lattia puolestaan oli täynnä styroxin paloja ja betonia ja seinille oli muodostunut levyjen alta paljastunut tapettikerros. Väitin blogin ekoissa teksteissä että olen oppinut suunnitelmalliseksi enkä enää koeta mennä takapuoli edellä puuhun tai jotain sen suuntaista. Tiedä sitten muitten mielipiteistä, mutta minusta alkaa näyttää siltä, että tässä on menty juurikin sillä tavalla eteenpäin.

Katto on joka tapauksessa kohtuullisen siistissä kunnossa, joten uskon ja toivon, että siitä tulee vielä hyvä, kenties parempi kuin koskaan. Tänään on vika lomapäivä, joten täytyy käyttää se hyvin. Harkitsen jopa lepäämistä ennen töiden aloittamista.