Esikasvatuksen sietämätön tuska

Suomen kaamein puutarharemppa alkoi lennokkaasti jo helmikuussa, kun kylvin kesäkukan siemenet lukematta pakkauksen ohjeita kolme kuukautta liian aikaisin ja päädyin lopulta heittämään hintelät ja osin kuivuuteen kuolleet, koillisikkunalle unohdetut versot bioroskiin. Niistä tuli hyvää ja ihanan kallista kompostimateriaalia. Heitän todennäköisesti loput siemenet pitkin takapihan rinnettä ja toivon, että varpuset eivät syö kaikkia vaan jostain pinnistäisi ihan oikea kukkakin ihailtavaksi. 

Siemenvalikoima sisälsi seuraavia kasveja.

Punakosmos apricotta ja cupcake blush (Cosmos bipinnatus) 

Koreatörmäkukka (Scabiosa atropurpurea ja Fata morgana) 

Näitä emme siis tule näkemään, koska siemenet olivat, istutettiin, itivät ja kuolivat. Seuraavien kohdalla on vielä hitunen toivoa.

Tarhakukonkannus (Delphinium consolida) 

Isotsinnia (Oklahoma White ja Oklahoma Salmon)

Olen haalinut jostain myös unikon ja ruiskaunokin siemeniä sekä jonkinlaisen kesäkukkasekoituksen. Ne tullaan todennäköisesti hylkäämään suoraan maahan samaan tapaan.

Annan siemenpakkausten estetiikalle täyden kympin arvosanan. Oma toiminta saa tehokkuudesta 9+ ja käytännön toteutuksesta 4-. 

Odotan aikaa, jolloin jaksaisin suorittaa sinänsä yksinkertaisen, mutta kärsivällisyyttä vaativan taimien esikasvatuksen sisällä. Arvostan todella niitä, jotka jaksavat siemenestä asti nyhrätä kaikki kasvit kukoistukseensa. Tällä kärsivällisyydellä ja osaamisella lienee tosiaan syytä ostaa suurin osa valmiina astiataimina, mikä kylläkin käy melko tyyriiksi, eritoten koska nekin todennäköisesti kuolevat ennen aikojaan. Onneksi kaltaisilleni malttamattomille (ja taidottomille) puutarhureille on sellaisia tapahtumia, joissa raottaa kukkaron nyörejä, kuin vaikkapa Hyötykasviyhdistyksen taimimyyjäiset, joissa vierailin pienimpien lasten kanssa toukokuun puolivälissä Annalan kartanolla. Upeiden taimien määrä yrteistä, tomaateista ja muista syötävistä erilaisiin perennoihin ja kesäkukkiin oli päätä huimaava!

Lapsia ei tunnetusti kannata ottaa mukaan, jos tavoitteena on rauhallinen ja miellyttävä ostokokemus tarkkaan harkittuine ja ajan kanssa tehtyine valintoineen. Itse toimin päin vastoin ja jouduin tästä syystä ryntäilemään myyntipisteeltä toiselle paniikissa ja haalimaan muutaman kasvin, joita arvelin tarvitsevani, ennen kuin pikkuväki hermostui ja alkoi riehua. Kassiin ja kotimatkalle kohti vääjäämätöntä tuhoa lähti ruohosipulin, basilikan ja salvian lisäksi pari erilaista kivikkokasvia, kolme hostaa eli kuunliljaa, särkynyt sydän sekä daalian ja jättiverbenan taimet.

Daaliasta olen eniten innoissani, se on lajikkeeltaan Cafe Au Lait ja ilmeisesti erittäin suosittu ja kaunis. Kuvien perusteella en ihmettele. Tässä ollaan siis puutarhamuodin aallon harjalla heti ensi askelista alkaen. Istutin taimen jo ulos ja se on näyttänyt pärjäävän koleahkosta ilmasta huolimatta hyvin nyt kun yöpakkasista ei enää (toivoakseni) ole pelkoa, johan tässä kuitenkin lähestytään kesäkuuta. Toki juhannuksena varmasti sataa sitten räntää ja rakeita. Daalioiden osalta on muutamia muitakin kokeiluja käynnissä, niistä kuitenkin myöhemmin.

Toivossa on hyvä elää, sillä muiden esikasvattamat taimet ovat käsissäni jääneet toistaiseksi tänä vajaan parin viikon aikana henkiin ja pieni puutarhani näyttää viitteitä siitä, että sieltä saattaisi olla nousemassa ylös jotain todella upeaa! Ja tärkeintähän on lopulta se, että oma piha on paremman näköinen kuin naapurilla, ei se kuka ne kasvit kasvatti.

Suomen kaamein remppa palaa

Viimeisimmästä postauksesta on jo melkoisen kauan aikaa, ja tämä on hölmöä eritoten siksi, että sama meno on jatkunut kaikki nämä välivuodetkin ja aiheita olisi riittänyt kerrottavaksi. Nyt ei vain ole ollut motivaatiota kirjoitella. Tässä lyhyesti kuitenkin tärkein uutinen menneiltä vuosilta. Kuten aikoinaan arvelin, vanhan asuntoni murheenkryyni eli katto viimeisteltiin lopulta vasta, kun olin muuttanut sieltä pois. Siihen tarvittiin useampi perheenjäsen ja nykyisin kyseisen asunnon remontointipuuhat ovatkin kielletty puheenaihe sunnuntaipäivällisillä, niin traumaattista tuo kaikki oli. Vuosien varrella perhekin on kasvanut kahdella lapsella, jotka vuorostaan joutuvat kärsimään äitinsä päähänpistoista eli kaikenlaista on ollut vireillä. Perus maalailua ja huonekalujen "kunnostamista" on harrastettu kaikissa asunnoissa, joissa olen tässä välissä ehtinyt asumaan (niitä on kaksi).

Blogin ei ollut tarkoitus välttämättä enää koskaan herätä henkiin, mutta kun kaivelin uuden asuntomme takapihan rinnettä ja löysin sieltä jotain laajalle levinnyttä, paksujuurista ja sitkeän oloista kasvia, joka sittemmin paljastui japanintattareksi (Reynoutria japonica/Fallopia japonica), tiesin, että Suomen kaamein remppa on palannut - nimittäin puutarharemppa!

Kuvassa ei tietenkään ole japanintatar vaan unikkoja. Kuva ei myöskään ole meidän pihalta vaan jonkun puutarhapalstalta. Näillä unikoilla ei siis ole mitään tekemistä minkään kanssa, mutta tämä oli ensimmäinen kuva, jonka löysin koneelta mihinkään kasveihin liittyen.

Black Magic

Päätin joitakin (useita) kuukausia sitten, että maalaankin valkoisen sijasta osan lautalattioistani mustalla. En ole vieläkään saanut tehtyä asian eteen paljoakaan, mutta päätöksen jälkeen mustia ajatuksia alkoi kertyä enemmänkin. Flyygeli olisi ollut upea sisustuselementti (osaan jopa soittaa), mutta koska asuntooni ei mahdu sellaista, tai edes pianoa, jouduin satsaamaan olemassa olevien huonekalujen restaurointiin. Aloitin maalaamalla Miranolilla Kivikon sorttiasemalta pelastamani ruokapöydän.

Myös tuolit saivat istuinosiinsa uuden mustan pinnan, mutta niistä en kehtaa julkaista kuvaa sillä entinen koirani Ukko pureskeli tuolinkarmit melkoiseen kuntoon, enkä ole näiden vuosien saatossa jaksanut korjata niitä... Myös tuolien valkoiset pinnat ansaitsisivat uuden maalikerroksen. Ehkä vielä joku päivä... Maalasin myös vuosi sitten pihakirppikseltä viidellä eurolla ostamani yöpöydän.

Alkuvuonna ostamaani sohvaa ei tarvinnu maalata, se oli musta jo valmiiksi. Ilpo tietää, että mamma ei tykkää valkoisista kissankarvoista mustalla sohvalla, joten se on pesiytynyt valkoisen viltin sisään.

Kaikista maagisin musta syntyi viikko sitten, kun Ella pyöräytti maailmaan pienen tytön. Hän on täydellinen. Tässä siis uusin perheenjäsenemme, Ylva <3

Kaikesta mustasta huolimatta valoisaa ja vaaleaa kevättä kaikille!

Kattopainajainen jatkuu

Pahasti päähän noussut Tixomatt (toivottavasti joku narkkari ei nyt saa tästä ideoita) sai kirjoittamaan ja tekemään hulluuksia. Kuskasin mm. roskien mukana mopin ulko-oven pieleen nojaamaan viedessäni roskia. Sieltä se sitten löytyi kohmeisena sattumalta muutama tunti myöhemmin. Kirjoitin myös hassuja juttuja Toximatista ja chuhuista postaukseeni katon maalauksesta. Ottaen huomioon, että siinä vaiheessa olin maalannut vasta murto-osan katosta, voitte varmaan kuvitella päihtymisen tilan mitä pidemmälle pääsin. Loppuillasta itkinkin jo naurusta kaikkea oikeasti ei niin hauskaa edes. Onneksi aine loppui kesken ja sain siirrettyä väistämätöntä eli katon viimeistelyä taas ainakin ensi viikonloppuun. Ja viimeistelyllä tarkoitan nyt maalauksen viimeistelyä. Katon varsinainen viimeistely onnistunee vasta kun asuinneliöt lisääntyvät johonkin suuntaan tai kun muutan pois ja saan sen myötä huoneen tyhjäksi.

Upeeta jälkeä..........

Kun ystäväni kuulivat, että olin Trip Trap -tuolin ja pienen varrettoman telan avulla sählännyt kattoon maalia, sain useita avuliaita tarjouksia kunnollisten välineiden lainasta. Aina kannattaa siis olla vähän avuton ja säälittävä!

Loppupäivästä maalailin liitutaulumaalilla vanhan keittiönkaapin keltaiset ovet mustaksi. Tämäkin homma on seissyt jokusen kuukauden. Vielä pitäisi viimeistellä muutama yksityiskohta. Mutta kohtahan se kesälomakin taas on josko sitä sitten reipastuisi näiden vähemmän elämistä haittaavien asioiden hoitamisiin.

Kaatuvat seinät

Valehtelin vähän aiemmassa postauksessa, että olisin koko loppusyksyn ja talven vain maannut laakereillani enkä tehnyt mitään remppahommia. Kävin kyllä kaatamassa Artun seiniä. Ottaen huomioon millainen remonttityyli minulla on, on ehkä ihan hyvä vain, etten ole esiintynyt tässä asussa viime aikoina kovin ahkerasti.

Myöhemmin Pirikämppä -blogista selvisi, että seinien hajottamiseen olisi ollut käteväkin konsti rälläkän avulla. No, tehtiin taas kaikki vaikeimman kautta ja murjottiin seinää holtittomasti lekalla niin, että tiilinpalat lentelivät ja seinää irtosi vähän sellaisistakin kohdista mistä ei välttämättä olisi tarvinnut. Nyt kyseisessä asunnossa alkaa putkiremontti, joten siellä ei pääse säätämään itse hetkeen.

Uusi ja uljas Ikean vaatekaappi

Sain taannoin Ikean ruskean vaatekaapin ystäväni eksältä. Olen siitä ehkä täällä maininnutkin, joten kyseessä ei ole täysin uusi tuttavuus. Mutta kuka näitä muistaa. Joka tapauksessa. Maalasin kaapin valkoiseksi ylijääneellä lattiamaalilla. Sinänsä ei mikään hirvittävän hyvä kalustemaali, joten en suosittele. Toisaalta jos ei halua heittää hyvää kamaa roskiin, kannattaa edes koettaa hyödyntää se jotenkin. Terveisin hamstraaja.

Kaapista tuli ihan kiva. Tykkään sen kiiltävästä pinnasta. Maali on kylläkin irtoillut paikoitellen kohdista, joissa on kitkaa, kuten ovien alaosista, mutta tämä saattaa johtua siitä, etten käsitellyt pintaa mitenkään ennen kuin aloin maalailla. En nyt muista tarkkaan, joten saatoin jostain kohtaa vähän hioa paperilla, mutta tuskin kumminkaan. Joka tapauksessa kaappi näyttää kauniilta ja sopii hyvin tyyliltään makuuhuoneeseen. Laitoin kissoille pedin kaapin päälle ja se otettiinkin heti käyttöön.

Makuupaikan lisäksi kaappi toimii myös yrjöämpärinä.

Uusi vuosi, uusi katto

Kaamosuupumuksen vuoksi remontti jäi syksyn jälkeen niille sijoilleen eikä edistystä ole tapahtunut missään suhteessa koko talven aikana. Nyt kun valon määrä on lisääntynyt, ovat aivoni hiljalleen alkaneet taas työstää ajatusta remontin jatkamisesta. Olen koettanut hakea inspiraatiota mm. lehdistä, Pinterestista ja muista remonttiblogeista. Lopulta jouduin toteamaan, että tuli inspiraatiota tai ei, jotain on tehtävä. Tämän herätyksen koin äitini käytyä luonani tuomassa koiria hoidosta. Hän vilkaisi makuuhuoneeseen ja kysyi voisiko hän auttaa jotenkin katon saamisessa kuntoon. Perään hän lisäsi, että eteinen muuten näyttää juuri niin hirveältä kuin veljeni oli kommentoinut sen olevan. Kiva juttu.

Tänään kaivelin eteisen yläkaapista maalipurkkeja, pensseleitä ja teloja. Tixomatt oli muuttunut klimpiksi, jossa lillui öljyisä lakkakerros pinnalla. Sekoittelemalla siitä sai käyttökelpoista, joskin koostumus jäi hiukan epätasaiseksi. Maalissa siis tuskin oli mitään vikaa, lähinnä varmaan käyttäjäpää oli epäkelpo osaamisessa tämän askareen suhteen. Nona ehdotti katon väriksi turkoosia valkoisin polka-palloin. Onneksi turkoosi maali oli kuivunut Toximattia vielä pahemmin, joten hyvällä tekosyyllä sain oman toiveeni valkoisesta katosta runnottua läpi.

Saatuani ensimmäisen roiskeen Tixoa silmään, tajusin myös laittaa halloweenin nörtti-lookkia varten ostamani henkkamaukan feikkilasit päähän. Tyyli ennen kaikkea. Nyt katosta on maalattu noin 1/20 ja jouduin ottamaan tauon henkisen ja fyysisen rasitusvamman vuoksi. Vaikka maalaaminen yleisesti ottaen onkin hauskaa, katon maalaaminen on yhtä helvettiä. Muutenkin koko katto v*tuttaa. Minulla ei ole tilaa minne siirtää huonekalut väliaikaisesti, käytin kaiken suojamuovin viime kesänä omituisiin viritelmiin parvekkeen kukkatelineissä enkä tilaa Hesaria. Ja vaikka tilaisinkin niin nykykoossaan siitä ei ole juurikaan apua remontissa. Eikä muuten pentujen pissapaperinakaan. Kiitti vaan Hesari. Kaikki makuuhuoneessa oleva on siis altistunut tai tulee altistumaan roiskeille. Yksi pehmolelu on jo menetetty. En ole raaskinut vielä paljastaa tätä tyttärelleni, joka maalatessani oli järjestänyt minulle 10 kuukautta etuajassa syntymäpäiväkestit.

Asiasta toiseen. Minulla on poika-chihu täällä kotona astumispuuhissa. Ainoa vaan, että eiväthän nämä mitään saa aikaan. Onnistumisprosentit ovat tällä hetkellä kaikessa hiukan miinuksen puolella.