Uusi ja uljas Ikean vaatekaappi

Sain taannoin Ikean ruskean vaatekaapin ystäväni eksältä. Olen siitä ehkä täällä maininnutkin, joten kyseessä ei ole täysin uusi tuttavuus. Mutta kuka näitä muistaa. Joka tapauksessa. Maalasin kaapin valkoiseksi ylijääneellä lattiamaalilla. Sinänsä ei mikään hirvittävän hyvä kalustemaali, joten en suosittele. Toisaalta jos ei halua heittää hyvää kamaa roskiin, kannattaa edes koettaa hyödyntää se jotenkin. Terveisin hamstraaja.

Kaapista tuli ihan kiva. Tykkään sen kiiltävästä pinnasta. Maali on kylläkin irtoillut paikoitellen kohdista, joissa on kitkaa, kuten ovien alaosista, mutta tämä saattaa johtua siitä, etten käsitellyt pintaa mitenkään ennen kuin aloin maalailla. En nyt muista tarkkaan, joten saatoin jostain kohtaa vähän hioa paperilla, mutta tuskin kumminkaan. Joka tapauksessa kaappi näyttää kauniilta ja sopii hyvin tyyliltään makuuhuoneeseen. Laitoin kissoille pedin kaapin päälle ja se otettiinkin heti käyttöön.

Makuupaikan lisäksi kaappi toimii myös yrjöämpärinä.

Uusi vuosi, uusi katto

Kaamosuupumuksen vuoksi remontti jäi syksyn jälkeen niille sijoilleen eikä edistystä ole tapahtunut missään suhteessa koko talven aikana. Nyt kun valon määrä on lisääntynyt, ovat aivoni hiljalleen alkaneet taas työstää ajatusta remontin jatkamisesta. Olen koettanut hakea inspiraatiota mm. lehdistä, Pinterestista ja muista remonttiblogeista. Lopulta jouduin toteamaan, että tuli inspiraatiota tai ei, jotain on tehtävä. Tämän herätyksen koin äitini käytyä luonani tuomassa koiria hoidosta. Hän vilkaisi makuuhuoneeseen ja kysyi voisiko hän auttaa jotenkin katon saamisessa kuntoon. Perään hän lisäsi, että eteinen muuten näyttää juuri niin hirveältä kuin veljeni oli kommentoinut sen olevan. Kiva juttu.

Tänään kaivelin eteisen yläkaapista maalipurkkeja, pensseleitä ja teloja. Tixomatt oli muuttunut klimpiksi, jossa lillui öljyisä lakkakerros pinnalla. Sekoittelemalla siitä sai käyttökelpoista, joskin koostumus jäi hiukan epätasaiseksi. Maalissa siis tuskin oli mitään vikaa, lähinnä varmaan käyttäjäpää oli epäkelpo osaamisessa tämän askareen suhteen. Nona ehdotti katon väriksi turkoosia valkoisin polka-palloin. Onneksi turkoosi maali oli kuivunut Toximattia vielä pahemmin, joten hyvällä tekosyyllä sain oman toiveeni valkoisesta katosta runnottua läpi.

Saatuani ensimmäisen roiskeen Tixoa silmään, tajusin myös laittaa halloweenin nörtti-lookkia varten ostamani henkkamaukan feikkilasit päähän. Tyyli ennen kaikkea. Nyt katosta on maalattu noin 1/20 ja jouduin ottamaan tauon henkisen ja fyysisen rasitusvamman vuoksi. Vaikka maalaaminen yleisesti ottaen onkin hauskaa, katon maalaaminen on yhtä helvettiä. Muutenkin koko katto v*tuttaa. Minulla ei ole tilaa minne siirtää huonekalut väliaikaisesti, käytin kaiken suojamuovin viime kesänä omituisiin viritelmiin parvekkeen kukkatelineissä enkä tilaa Hesaria. Ja vaikka tilaisinkin niin nykykoossaan siitä ei ole juurikaan apua remontissa. Eikä muuten pentujen pissapaperinakaan. Kiitti vaan Hesari. Kaikki makuuhuoneessa oleva on siis altistunut tai tulee altistumaan roiskeille. Yksi pehmolelu on jo menetetty. En ole raaskinut vielä paljastaa tätä tyttärelleni, joka maalatessani oli järjestänyt minulle 10 kuukautta etuajassa syntymäpäiväkestit.

Asiasta toiseen. Minulla on poika-chihu täällä kotona astumispuuhissa. Ainoa vaan, että eiväthän nämä mitään saa aikaan. Onnistumisprosentit ovat tällä hetkellä kaikessa hiukan miinuksen puolella.

Saapuva syksy ja sohvan kohtalo

Anteeksi nyt vain, että sanon ääneen sen mitä kaikki välttelevät sanomasta. Syksy on tulossa. Ja minusta se on ihanaa.

Syksyinen Kaivari yllättävän valoisana

Tai no, ihanaa sen pari viikkoa kun täällä Suomessa on sellainen kivan lämpimähkö ja tunnelmallinen, värikäs syksy ajoittaisine ukkosmyrskyineen (olen myrskyihminen). Sitten tuleekin syyskuun loppu ja lokakuu, jolloin syksy muuttuu liian pimeäksi, ankeaksi ja märäksi. Mutta vielä toistaiseksi nautin pimenevistä illoista ja kynttilöiden valosta ja siitä, että yöt eivät ole tuskaisen kuumia.

Killisilmä-Ella <3

Kesä on mennyt tohottaessa kaikkea muuta paitsi remonttia. Suurin panostus, johon olen asunnon suhteen kyennyt on harvakseltaan suoritettu imurointi ja senkin olen hoitanut vasemmalla kädellä. Korjasin jokunen aika sitten keittiön lattialla tönöttävät pölyyntyneet laasti- ja maalipurkit eteisen yläkaappiin ja sille tielle ne ovat jääneet. Tiedättehän, poissa silmistä jne...

Kesä on tehnyt olon veltoksi. Kun aikaa viettää mieluummin ulkona kuin sisällä, tietyt asiat, kuten yleinen epäsiisteys tai se, että katto on laastiläikkien peittämä ja eteisen seinä puoliksi oranssi ja nahastaan kuoriutunut, alkavat menettää merkitystään. Tai ehkä silmä vain tottuu tuollaisiin pikku kauneusvirheisiin...? Yksi asia ei kuitenkaan koskaan lakkaa ärsyttämästä, nimittäin eläinten karvat vaatteissa, huonekaluissa ja tekstiileissä. Kestoinhokkini sai minut viikonloppuna sellaisen ahdistuksen partaalle (omaa syytäni kun olin antanut asunnon karvoittua tavallista pitemmän aikaa), että pesin kaikki irti revittävät kankaat koko kämpästä. Siinä vierähtikin tovi. Samaisen ahdistuksen vallassa koin totuuden hetken ja myönsin itselleni, etten kykene pitämään sohvastani samanlaista huolta kuin sen edellinen omistaja, joka imuroi todennäköisesti joka päivä. Sohva oli harvinaisen karvaton tässä neljän kissan taloudessa, mutta valitettavasti meille ei siirtynyt sohvan mukana ketään sitä siivoamaan.

Ninan vanha kissa Vilu ja takana tuolloin vielä karvaton sohva edellisessä kodissaan

Pakkasin sohvatyynyt jätesäkkeihin ja nostin sohvan pystyyn olohuoneen toiseen nurkkaan. Siirtelin vähän muitakin huonekaluja ja sain mielestäni hyvin lisätilaa pieneen asuntooni. Ja miksipä en olisi saanut, sohva vei puolet olohuoneen neliöistä. Nyt televisiota voi porukalla katsella mukavasti sulloutumalla päällekäin nojatuoliin tai levittäytymällä lattialle. Tai sitten voi tehdä jotain kehittävämpää, kuten vaikka, öm, keskustella sivistyneesti ruokapöydän äärellä.

Niin, mitä tapahtui sohvalle? Siinä se edelleen nököttää, pystyssä olohuoneen toisessa nurkassa. Ajattelin koettaa kerätä voimia ja kuljettaa (= pyytää veljeäni ja naapurin miestä kuljettamaan) sen naapurin autotalliin. Sille on ehkä uusi koti tiedossa. Antaa hyvän kiertää.

Koiran elämää

Jetlifesta puheenollen, näin meillä.

Pedro Ximenez

Suomen kaamein remppa on ollut jäähyllä vaikean luonteensa vuoksi. Lisäksi työn tekijöitä ovat ihan ne oikeatkin työt pitäneet kiireisinä. Päätin muuten blogia aloittaessani etten ikinä ryhtyisi selittelemään miksi päivityksiä ei jossain vaiheessa ilmestyisikään hetkeen, mutta siinähän se tuli jo ekassa lauseessa. Oh well, remppa on taas kovassa vauhdissa.

Kävin lomallani työmatkalla, mikä ei ole kovin loogista loman viettoa, mutta en voinut kieltäytyä kuvausreissusta toimittajaystäväni kanssa. Pressiryhmämme jetlifen jälkeisissä mainingeissa ei paljon kiinnostanut tarttua telaan ja laastipurkkiin, mutta kaltoin kohdellut vaatteet oli vihdoin pakko saada jonnekin piiloon, joten vaatehuoneen rakennusprojekti oli startattava. Onneksi Arttu potki sen verran persiille (koska kämppä oli kuulemma niin törkyinen, mihin kyllä voin yhtyä), että muutaman kommelluksen kautta hyllyt saatiin kasaan ja vaatteet jotakuinkin ladottua sisään. Jälkeen päin ajatellen pienillä etukäteen suoritetuilla laskutoimituksilla olisin huomannut, että valmiin vaatekaapin ostaminen olisi tullut huomattavasti halvemmaksi, mutta eihän se olisi sitten ollut yhtään niin kotoisasti itsetehdyn näköinen.

Päädyin hankkimaan 18 mm paksuista vaneria parvisängyn rungon päällysteeksi. Siinä vaiheessa kun pujottelimme parvekkeen kauttaa painavia levyjä takapihalle hiottavaksi ja maalattavaksi, projekti tuntui vielä hauskalta ja mielenkiintoiselta. Naapuritkin kävivät vuorotellen ihmettelemässä käynnissä olevaa vanerihässäkkää. Mutta siinä vaiheessa kun levyjä olisi vielä pitänyt alkaa sovitella, mitata, hioa, maalata ja kiinnittää parven sisäpuolelle, vanerimyönteisyyteni katosi. Jouduin lopulta turvautumaan vanhaan kunnon Ikeaan ja ostin ylihinnoitellut metallirungot ja levyt vaatehyllyiksi. Tai siis, eihän yhden levyn tai pidikkeen hinta ole kuin muutaman euron, mutta kun levyjä ja pidikkeitä tarvitaan toistakymmentä, alkaa kustannuksia muodostua jälleen kerran sen kokonaisen vaatekaapin verran. Tässä vaiheessa oli joka tapauksessa liian myöhäistä perääntyä, joten kassalle mentiin hampaita kiristellen.

Lopputuloksesta tuli ihan kelvollinen, joskin kaikki vaatteet eivät todellakaan mahdu vaatehuoneeseen. Edessä on siis vielä melkoinen rättien sorttaaminen ja ylimääräisten hävittäminen. Vaikka äiti tai joku muu aikuinen on varmaan joskus opettanut, ettei murheita voi hävittää juomalla niin kaiken kaaoksen keskellä matkalta tuomani Pedro Ximenez -sherry on auttanut jaksamaan. Kiitos Pedro avustasi.

Hip hei valmista tuli (ainakin yhdestä asiasta) ja vielä jaksaa kun kesää ja Pedroakin on jäljellä!

Bakeliittia

Jossain vaiheessa, en muista missä, asuntoon on vaihdettu uusia valokatkaisimia. Osa on edelleen vanhoja, joten kirjo on melkoinen. Liekö olen jopa itse valinnut uudet ja modernit kytkimet, mutta asunnon tyyliin ne eivät joka tapauksessa sovi lainkaan. Vanhat taas ovat aika epäsiistissä kunnossa. Siispä tilasin Domus Classicalta uudet bakeliittiset mustat, pyöreät vaihtokytkimet. Minusta ne ovat todella hienot.

Toisaalta mietin myös näitä:

May the force be with you, on both sides.

Domus Classican verkkokaupasta saa paljon kaikkea hienoa ja kallista. Pistorasioissa ja kytkimissä löytyi jos jonkinlaista, varsinkin posliiniset sykähdyttivät (myös hinta aiheutti ylimääräistä tykytystä). Muutakin ihanaa rakennustarviketta punotuista johdoista tiiliin ja lattialankkuihin olisi päätynyt ostoskoriin jos olisin voittanut lotossa tai edes hedelmäpelissä. Kun remontti nyt näyttää laajenevan joka suuntaan ja tuskin valmistuu kesän loppuun mennessä, voinkin alkaa lisäillä joululahjalistalle kaikenlaista tarpeellista.

tgif

Perjantain kunniaksi pistettiin Empin kanssa ranttaliksi ja tuhlattiin toista sataa euroa laastiin ja maaliin K-Raudassa. Sillä hinnalla pitää jo saadakin vähän hauskaa ja sitähän sitten riitti kun lätkittiin tasoitetta kattoon. Käytiin ensin keräämässä voimia takapihan kallioilla aurinkoa ottaen ja siitä suunnattiin pintojen kimppuun perin rentoutuneina. Valmistautuminen jäi vähän ylimalkaiseksi siinä rentouden tilassa ja jaksettiin vain hieman peitellä sänkyä ja vaatekasaa rakennusmuovilla. No, sentään sen verran.

Thank God it's Friday!